Tavoitteeni

Vähemmän köyhyyttä, enemmän terveyttä

Talouspoliittinen keskustelu lähtee käyntiin velan ja sopeuttamisen hengessä. Talouden tasapainottaminen ei kuitenkaan ole pikamatka, vaan kestävyyslaji, jossa tarvitaan hyvää kuntoa ja jokaista osallistujaa. Yhteiskunnan turvaverkoista ja palveluista leikkaamisella on hintansa ja sen maksavat maamme pienituloiset. Mitä jos me panostaisimmekin entistä enemmän ongelmien varhaiseen tunnistamiseen ja torjuntaan - hyvinvoinnin rakentamiseen.

Suomessa elää köyhyys- tai syrjäytymisriskissä lähes 800 000 ihmistä. Tämä luku ei mairittele maailman onnellisinta kansaa. Tähän joukkoon kuuluu myös 120 000 lapsiperheköyhyydessä elävää lasta. Taloudellinen niukkuus jättää jälkensä, etenkin lasten kasvuun sekä kehitykseen. Fiksua talouspolitiikkaa onkin hyvinvoivat lapset ja nuoret, joilla on mahdollisuus unelmoida ja harrastaa - osallistua yhteiskuntaan. Monialaisista palveluista ja riittävästä toimeentulosta huolehtimalla ennaltaehkäistään ongelmien kasaantuminen.

Yhteiskuntamme hyvinvointia ja taloutta varjostava kaksi valtavaa haastetta: liikkumattomuus ja mielenterveyden ongelmat. Puhutaan miljardien kustannuksista kansantalouteemme, negatiivisista vaikutuksista työelämään ja oppimiseen. Mutta ennen kaikkea puhutaan yksilön hyvinvoinnista ja pärjäämisestä. Siinä missä on vihdoin aika pistää mielenterveyden palvelut kuntoon ja panostaa työhyvinvointiin, on myös ajattelua liikunnan ja sen yhteiskunnallisen funktion suhteen korkea aika päivittää.

Tasa-arvoisella koulutuksella onnistumme 

Suomalaisen yhteiskunnan menestys syntyy laadukkaasta koulutuksesta ja panostuksista tieteeseen ja tutkimukseen. Maamme suuri voimavara on osaava väestö. Sen mahdollistaa tasa-arvoinen ja laadukas koulutusjärjestelmä. Toimivaa systeemiä on kuitenkin rapistettu leikkauksilla, joiden vaikutukset näkyvät nyt koulumaailman arjessa. Esimerkiksi perhetaustan vaikutus oppimistuloksiin on korostunut samalla, kun koulutustasomme on jäänyt muista jälkeen.

Meillä ei ole varaa hukata yhtäkään tekijää perhetaustan tai äidinkielen takia, vaan kyettävä pitämään kaikki kyydissä mukana. Oppimisen tukeen on panostettava sekä lainsäädännön että eurojen muodossa. Me tarvitsemme tulevaisuudessa monipuolisia osaajia sekä korkeakouluista että ammatillisen koulutuksen puolelta. Lukukausimaksuille meidän on osattava sanoa ei.

Meillä on maailman parhaat opettajat ja varhaiskasvatuksen ammattilaiset. On kehitettävä työympäristöä eri kouluasteilla, jotta nämä ammattilaiset jaksavat paremmin ja heidän osaamisensa kanavoituu entistä enemmän lapsiin ja nuoriin. Ilman heitä me emme onnistu kääntämään suuntaa!

Luotettava työelämä

Suomalainen yhteiskunta perustuu luottamukselle, joka kumpuaa yhdessä sovituista pelisäännöistä. Työelämän vaatimukset ovat koventuneet samalla, kun työsuhteista on tullut yhä rikkonaisempia. Työelämää kasassa pitäviä pelisääntöjä ei tule murentaa, vaan kehittää nykypäivään sopiviksi. Paikallinen sopiminen ei voi olla paikallista sanelua ja siksi sen raamit tulee pohjautua työehtosopimuksiin ja minimipalkkaan.

Ansiosidonnaisen työttömyysturvan tasoon ei pidä koskea. Työttömyysturvan leikkaaminen ei tule työllisyyttä lisäämään, mutta tuo tullessa muun muassa sen, että työttömät joutuvat yhä enemmän turvautumaan sosiaaliturvaan. Sen sijaan on edelleen panostettava työllisyyspalveluihin ja uudelleen koulutukseen jotta työ ja tekijä löytävät toisensa mahdollisimman ketterästi.

Suomessa on paljon palkansaajia, jotka työskentelevät ns. epätyypillisissä työsuhteissa, jotka aiheuttavat turvattomuuden tunnetta ja epävarmuutta. Epätyypillistä työtä tekevät usein nuoret ja naiset, mutta myös moni kulttuurialan toimija ja ammattiurheilijat. Jotta eriarvoisesta asemasta työmarkkinaturvan suhteen päästäisiin eroon, on näiden palkansaajien tukiverkkoja tarkasteltava tulevalla hallituskaudella.

Rohkeaa ilmasto- ja ympäristöpolitiikka 

Ilmaston ja luonnon suhteen käymme kilpailua, jossa kakkossija ei ole kummoinen meriitti. Suomen onkin onnistuttava osaltaan tämän globaalin ongelman korjaamisessa.

Siinä missä energiapolitiikassa on jatkettava uusiutuvaan energiaan satsaamista, niin samalla liikkuminen on tehtävä entistä kestävämmin. Raideliikenne ja aktiiviset liikkumismuodot ovat täynnä käyttämätöntä potentiaalia - ympäri Suomen. 

Luonnon hyvinvoinnin suhteen on aika ottaa hattu kouraan. Saaristomeri ja metsät tarvitsevat meitä, muttei niin paljon kuin me lopulta niitä. Suomalainen luonto on ainutlaatuinen ja sellaisena me sen haluamme nähdä ja kokea myös tulevaisuudessa.