Kirjallinen kysymys liikunnan rahoituksesta
Eduskunnan puhemiehelle
Hallitusohjelmassa nostetaan liikunta ja sen laaja merkitys yhteiskuntamme hyvinvoinnin tukijana näkyvästi esiin. Samalla siinä tunnistetaan liikkumattomuudesta aiheutuvat haitat, joihin on syytä puuttua aktiivisella politiikalla. Osana hallitusohjelman liikkumiseen liittyvien tavoitteiden toteuttamista käynnistettiin Suomi Liikkeelle -ohjelma, jonka tavoitteena on löytää vaikuttavia keinoja ja painopisteitä lisätä suomalaisten liikkumista tulevaisuudessa. Ohjelmalle on osoitettu valtion budjetissa vuotuinen 20 miljoonan euron määräraha vuosille 2024—2027, ja sen tavoitteita on helppoa pitää kannatettavina.
Silti samaan aikaan jo vuonna 2024 liikuntatoimen perustoiminnan määrärahoihin kohdistuu vajaan 10 miljoonan euron leikkaus (2023: 155,2 miljoona euroa, vrt. 2024 TAE: 145,4 miljoona euroa). Vuoden 2024 leikkaukset kohdistuvat järjestötoimintaan, liikuntapaikkarakentamiseen, seuratoimintaan ja koulutuskeskusten avustamiseen. Lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriön sektorin valtionavustuksiin on esitetty leikkauksia myös vuosille 2025—2027. Mikäli leikkaukset toteutetaan jakosuhdelain mukaisesti, kohdentuisi liikuntaan lisäleikkauksia vuonna 2025 kuuden miljoonan euron edestä. Vuonna 2026 luku olisi jo 19 miljoona euroa ja vuonna 2027 jopa 31 miljoonaa euroa — kokonaisuudessaan leikkausten määrä on siis jopa lähes 60 miljoonaa euroa vaalikauden aikana.
Muita liikuntaan negatiivisesti kohdistuvia toimia tuleville vuosille on määrärahan vähentäminen puolella miljoonalla eurolla kävelyn ja pyöräilyn investointiohjelmasta. Investointiohjelman rahoitustaso laahaa pahasti jäljessä valtakunnallisen Liikenne 12 -suunnitelman tavoitteista. Vuoden 2024 määräraha on 3 miljoonaa euroa, kun tavoitetasoksi on asetettu peräti 30 miljoonaa euroa.
Liikuntapalveluiden käyttöä tulevat vähentämään myös hallituksen leikkaukset sosiaaliturvaan. Tärkeiden etuuksien pieneneminen pienituloisilta suomalaisilta vähentää monen suomalaisen mahdollisuuksia hyödyntää liikuntapalveluita ja osallistua liikuntaharrastamiseen. Samoin suunnitelmat nostaa liikuntapalveluiden arvonlisävero 10 prosentista 14 prosenttiin vuodesta 2025 alkaen vaikuttavat kielteisesti sekä liikuntapalveluiden käyttäjien että yrittäjien asemaan. Näiden kaikkien uhkaavana yhteisvaikutuksena on liikuntaharrastamisen polarisaation syventyminen tulevaisuudessa sosioekonomisista syistä, mikä on ilmiönä jo tällä hetkellä havaittavissa.
Liikunnan tukeminen ja liikunnallisen elämäntavan edistäminen vaativat kokonaisvaltaista ja johdonmukaista otetta kaikilla hallinnon tasoilla. Hallitusohjelman myönteisistä kirjauksista huolimatta huoli liikunnan perusrahoituksen ympärillä kasvaa entisestään tulevaisuudessa.
Liikunnan psyykkisiä ja fyysisiä hyvinvointivaikutuksia esimerkiksi myös oppimisen tai työssäjaksamisen kannalta ei voi korostaa riittävästi. Liikunnallisen elämäntavan omaksuminen jo nuorena kantaa monessa suhteessa pitkälle. Kannatettavien tavoitteiden tueksi tarvitaan kuitenkin myös riittäviä resursseja niiden toteuttamiseksi.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten liikunnan rahoituksen merkittävä väheneminen tulee vaikuttamaan liikunnan harrastamisen, järjestö- ja seuratoiminnan sekä liikuntatutkimuksen edellytyksiin jamillaisilla toimilla hallitus hillitsee liikunnan ja liikuntaharrastamisen sosioekonomista eriytymistä?
Helsingissä 15.2.2024 Timo Furuholm vas