Harrastamisesta


02 Jun

Lisää vaaliteemoistani.

Kirjoitin aiemmin varhaiskasvatuksen ja koulun merkityksestä lasten ja nuorten hyvinvointiin sekä kehittymiseen. Aihetta voi jatkaa harrastamisella. Sen rooli lasten ja nuorten elämässä on suuri – siksi se on otettava päätöksenteossa paremmin huomioon.

Harrastaminen on muuttunut vuosien saatossa. Pihapelit ovat vähentyneet ja harrastaminen siirtynyt seuroihin. Lapsista on täten tullut yhä enemmän asiakkaita, joiden vaatimuksiin harrastustoimintaa pyörittävät tahot yrittävät parhaansa mukaan vastata. Se taas on nostanut harrastamisen kustannuksia ja liian monella perheellä on vaikeuksia niitä kattaa. Samalla harrastaminen on keskittynyt tietyille alueille, etäisyys on yksi harrastamista vähentävä tekijä.

Tarvitaan uusi suunta ja tuoreita ajatuksia, jotta harrastaminen olisi mahdollista jokaiselle. Kuntien on tätä muutosta johdettava. Ei ole olemassa yhtä ratkaisua, jolla harrastamisen ongelmat korjaantuisivat. Tarvitaan vankkaa yhteistyötä, joka lävistää kunnan eri toimialat ja saavuttaa harrastustoimijat. Harrastuskordinaattorin palkkaaminen varmasti edistäisi tavoitetta tuomalla selkeyttä kunnan toimintaan.

Paljon on ollut puhetta niin sanotusta Suomen mallista. Siinä harrastaminen tuotaisiin maksuttomasti koulupäivän yhteyteen, esimerkiksi iltapäiväkerhoon. Tällöin harrastaminen olisi lähellä ja maksutonta. Suunta on oikea ja asiaa on kunnan toimesta edistettävä.

Turussa yksi merkittävä ongelma sekä liikunta- että taideharrastamisessa on tilojen puutteellisuus. Turun liikuntapaikkaverkosto on osin vanhentunut ja riittämätön, siitä kärsivät urheiluseuroissa liikkuvat lapset ja nuoret. Samanlaisessa kurimuksessa on taide. Harrastamista on vaikea tarjota, jos tiloja ei ole. Erityisesti lähiöihin tarvitaan harrastamiseen soveltuvia tiloja ja paikkoja, muuten harrastustoimintaa on vaikea siellä järjestää. Kaiken kukkuraksi kaupunki on väläytellyt liikuntapaikkojen maksuttomuuden poistamista alle 20-vuotiailta – syyt tähän ehdotukseen ovat epämääräisiä.

Kysymys on lopulta kunnan toimista ja siitä mikä arvioidaan tärkeäksi. Siksi on vaikea ymmärtää tiettyjä investointeja, kun samalla lasten ja nuorten harrastaminen nähdään menoeränä, johon euroja ei tunnu riittävän. Liian usein unohtuu se, että lasten liikunta- ja taideharrastaminen tuottaa hyvinvointia, joka on yhteiskunnalle korvaamattoman tärkeää. Siksi siihen on panostettava.

Kommentit
* Sähköpostia ei julkaista verkkosivustolla.