Turun uusi konserttitalo - hitti vai huti

Turku saa uuden konserttitalon. Paikaksi valikoitui lopulta Itsenäisyydenaukio kaupunginteatterin vierestä. 37 valtuutettua, minä mukaan lukien, äänestin paikan puolesta Turun kaupunginvaltuuston eilisessä kokouksessa.

Tässä kohtaa on kai ihan hyvä kertoa näkemykseni, että miten näin pääsi käymään.

Tarina alkaa jo pitkän ajan takaa, kun nykyisen konserttitalon riittämättömyys on tullut selväksi. Päätöksenteko asian suhteen on ollut kuitenkin hidasta. Matkan varrella on pohdittu vanhan talon kunnostamista ja uuden sijoituspaikkaa. Mitään ei ole oikein saatu ikävä kyllä aikaan.

Viime valtuustokaudella asia liikahti eteenpäin ja kaupunginhallitus aloitti hankintamenettelyn. Silloin allianssimallilla rakennettavaa konserttitaloa alettiin ajamaan Itsenäisyydenaukiolle. Asia ei silloin tullut vielä valtuuston päätettäväksi, vaan siirtyi valtuustokauden yli tälle kaudella ja meidän päätettäväksi. Asia on myös kirjattu kauden alussa tehtyyn pormestarisopimukseen – talon on valmistuttava ennen tämän kauden loppua. Kova kiire on päätöksen ympärille saatu luotua.

Nyt kun olen seurannut prosessia valtuutetun roolista, niin suurin pettymys asiassa on ollut salailu ja avoimuuden puute. Allianssimalliin vedoten tietoa suunnitelmista ei ole pahemmin tihkunut. Me päättäjätkin olemme saaneet tietoa valitettavan verkkaiseen tahtiin. Mutta erityisesti tilanne on ollut hankala äänestäjille, turkulaisille, joille taloa rakennetaan. Mielipidettä on rakennettu ohkaisen tiedon varaan. Asia olisi vaatinut avointa käsittelyä.

Tilanne eilisessä kokouksessa ajautui odotetusti siihen, että päätettiin kahden vaihtoehdon väliltä: Itsenäisyydenaukion tai Hämähäkkitontin. Kaikki muut vaihtoehdot olivat kuopattu ja pormestarisopimuksen vastaisia. Meidän monen haave konserttitalosta Linnanniemeen ei esimerkiksi mahtunut pormestarisopimuksen aikarajoihin.

No, kun kahdesta huonosta vaihtoehdosta joutuu valitsemaan, niin siinä saa tällainen ensimmäisen kauden valtuutettu todeta, että ei ole aina helppoa ja ihanaa tehdä päätöksiä. Itsenäisyydenaukio ei ole minusta se paikka jonne konserttitalo kuuluu rakentaa, mutta vielä vähemmän sitä olisi ollut Hämähäkkitontti. Talon paikka olisi ollut muualla.

Miksi sitten äänestin puolesta, vaikka tässä sijaintia arvostelen. Suurin syy on se, että koen, ettei mitään toista vaihtoehtoa ei oikeasti ollut. Itsenäisyydenaukioon mahtuu uhkakuvia, hämähäkkitontille taas ei mahdu konserttitaloa. Tämä vaihtoehtoinen paikka olisi vaatinut kallion louhimista ja pitänyt sisällään samoja ongelmia, joita Itsenäisyydenaukiolla on. Molemmissa paikoissa on ahtauteen, kaupunkikuvaan ja liikennejärjestelyihin liittyviä huolia – siksi olin kauan siinä uskossa, että äänestän kokouksessa tyhjää.

Lopulta lukitsin ratkaisun kahdesta syystä. Vasemmistoliiton vaa’ankieliasema asiassa johti siihen, että halusin kunnioittaa ryhmän enemmistön kantaa tässä vaikeassa päätöksessä. Tyhjää äänestämällä olisin valinnut liian helpon ja mauttoman tien, oman arvioni mukaan en lähtenyt politiikkaan vastuuta välttelemään. Toinen syy oli se, että vierailin eilen ennen kokousta Turun filharmonisen orkesterin tiloissa ja havaitsin nopeasti, ettei uutta konserttitaloa suotta rakenneta. Koska molemmat vaihtoehdot tuottivat vaikeuksia päättää, niin valitsin aikataulullisesti nopeamman – Hämähäkkitontin valinta olisi vain jarruttanut väistämätöntä päätöstä.

Ei tämä ratkaisu vieläkään ihan täydelliseltä tunnu, mutta se oli paras mihin tässä tilanteessa pystyin ja sen kanssa aion elämääni jatkaa. Siksi toivon, että sijaintiin liittyvistä näkemyseroista huolimatta, me turkulaiset pystyisimme uudesta konserttitalosta iloitsemaan ja ottamaan sen omaksemme. Tämä on kaiken kaikkiaan massiivinen investointi, joka tulee keskeiselle paikalle, joten toivottavasti siitä kasvaa yhteinen kulttuuripaikka turkulaisille. Konserttitalon lisäksi haluaisin kutsua rakennusta vaihtoehtoisesti musiikkitaloksi, joka tarjoaa tulevaisuudessa monipuolisia ja matalan kynnyksen elämyksiä kaikille turkulaisille.

Timo Furuholm